Θεσσαλονίκη, Saloniki eli Thessaloniki on Kreikan toiseksi suurin kaupunki. Kaupunki on kuuluisa kreikkalaiseen tyyliin muinaismuistoista, mutta myös kahdesta yliopistosta, joista Aristoteleen yliopisto on Kreikan vanhin. Thessalonikissa on erittäin vilkas satama, hiekkarantoja, mahtavia ravintoloita ja tietysti yliopistojen mukanaan tuoma vilkas yöelämä. Thessalonikia sanotaankin Kreikan bile-pääkaupungiksi.
Pristinasta, Kosovosta, ajaa Thessaan noin neljässä tunnissa riippuen tietysti rajamuodollisuuksista Makedonian ja Kreikan rajoilla. Etenkin jostain syystä Kreikkalaiset rajamme vartijat ovat kunnostautuneet vanhan hyvän ajan kyykytystyyliin ilman mitään järkevää syytä. Pahimmillaan rajalla on saanut kykkiä neljättä tuntia, mutta henkilökohtaisesti molempien rajojen ylitykseen meni ehkä maksimissaan viisi minuuttia. Eivät halunneet nähdä edes passia..
Kosovosta Makedonian puolelle mentäessä ero on jo suuri. Tiet ovat melko hyvässä kunnossa, roskia ei ole juuri nimeksikään tienvarsilla ja yleensä, jopa aurinko paistaa. Mutta Kreikkaan tultaessa eron vasta huomaakin. Tiet ovat lähestulkoon moitteettomassa kunnossa, roskia ei näy teiden varsilla ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta lämpimästi, vaikka onkin jo talvi. Havaitsen edessäni myös ensimmäisen palmun. Se on yleensä riittävän hyvä merkki meikälle..
Valitettavasti reissuni pääasiallinen syy on työ, joten en pääse täysin tutustumaan kaupungin ihanuuksiin, inhotuksiin ja kokemuksiin. Mutta rankkojen työpäivien jälkeen oli kuitenkin hetki aikaa rentoutua ja nauttia merenranta kaupungin antimista.
Majapaikkamme löytyi noin tunnin harhailun jälkeen puhelimessa saatujen ohjeiden perusteella. "Kysykää keneltä vain, he neuvovat. Tänne on helppo tulla!" Ja mehän kysyimme, eikä kukaan ollut kuullutkaan kyseisestä majoituksesta..
Lopulta saimme itsemme mjoitukseen ja päivä olikin kääntynyt illaksi. Nopea suihku ja syömään paikalliseen syöttölään. Tilasin beef filletin, koska halusin vertailla tehdäänkö kyseinen naudan muskulaari paremmin Kosovossa vai Hellaksella. Ensimmäinen ateri oli todella hyvä, mutta kun ottaa huomioon kosovolaisen sisäfileen alle 10 egellä vai tämän hellaksen poikien vääntämän noin tuplahintaisen, niin pojot pamahtaa kyllä Kosovon maan kamaralle. Hellasmainen filee ei ollut missään nimessä huono, mutta hintalaatu suhde voitti tällä kertaa.
Syöpöttelyn jälkeen päätimme siirtyä paikalliseen herkkibaarin jälkkärille ja pöytään tarjoiltiinkin kahvikupposten lisäksi erinäisiä suklaaunelmia. Mutta jälleen sivistyksestä sai maksaa Suomen hinnat.
Vielä lopuksi astelimme läheiseen sportti baariin nimeltään Barcelona, jossa joukkiollinen paikallisia äijiä pelasi Pleikalla futista ja yksi neitokainen tuijotti toisessa päässä lentistä telkusta. Me valtasimme yhden pöydän ja nautimme muutamat aperatiiviset oluet!
Osa seurueestamme alkoi olla hiukan finaalissa, joten he poistuivat yöpuulle meikän erään toisen jatkaessa vielä tutustumistamme eräässä toisessa ravintolassa..
Otimme paikallisen gabin suhailimme Thessalonikin yöelämän keskukseen eli satamaan. Sataman ympäristössä on lukematon määrä erinäisiä kahviloita ja pubeja, jotka ovat ääriään myöten täynnä ja avoinna aamuun saakka. Astelimme sisään erääseen juottolaan havaittuamme oven edessä seisoskelevan viehättävän blondin. Blondi viittoili meidät sisään ja opasti pöytään. Sisäänheittäjä onnistui tehtävässään!
Vielä viehättävämpi nuori tarjoilitar tuli luoksemma iloisesti hymyillen ja otti tilauksemme vastaan hiukan flirttaillen. Yritin hiukan jututtaa neitokaista, mutta harmikseni hän ei juurikaan puhunut englantia. Hymyillä hän kuitenkin osasi globaalisti!
Kyseisen pubin musiikki sai melkein tärykalvomme vuotamaan verta, joten päätimme vielä käydä yhdessä paikallisessa. Jatkoimme rantakadun dallaamista kohti satamaa ja iskeydyimme erään aukion kulmassa olleeseen juottolaan.
Pöytä oli melko vaikea löytää, mutta lopulta erittäin epäystävällisen mies tarjoilijan avustuksella saimme pakaramme penkkiin. Illan viimeinen olut oli irlantilainen Murphy´s, joka maksoikin sitten 8,50 eskoo.. Notta meinas lapsisotilas perseelleen lentää, kun katsoi tarjoilijan tuomaa laskua.
Seuraava päivä kului jälleen iloisesti työn merkeissä ja iltaa kohti aloimme jälleen valmistautua ruokailuun. Suihku ja siviilivaatteet ylle. Nyt matkasimme taksilla hiukan edemmäs ja päädyimme hiekkarantojen ja rantabulevardien keskelle lähelle Thessan lentokenttää. Söimme paikallisessa kalaravintolassa ja totesin, että meren elävät pilataan liiallisella rasvan käytöllä. Suurin osa meren antimista valmistetusta lajitelmasta oli uppopaistettu. En digannut niin hirveästi.
Ruokailun jälkeen siirryimme viereiseen ravintolaan yhdelle Uzolle ja siitä vielä edemmäs paikallisen elävän musiikin täyttämään kuppilaan. Paikalliset tanssivat ja lauloivat musiikin tahdissa ja me hörpimme janojuomiamme. Hetken aikaa todettuamme ja varsinkin seurueeni kypsyttyä kyseiseen musatyyliin otimme jälleen allemme neljä pyörää ja siirryimme satamaan.
Satamasta löysimme itsemme Thermaikos nimisestä raveintelista, jossa heti ensimmäisinä iskettiin kätösiin ilmaiset maistiaiset tekilasta. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja he halusivat jostain syystä tarjota meille juotavaa. No me emme pitäneet sitä pahana ja nautimme muutamat pahimpaan janoomme ennen yöpuulle käyntiä.
Thessalonikia voin suositella lämpöisesti ainakin bilerintaman puolelta. Mutta jälleen vanha sääntö, että tutustuppa ekana paikallisiin, jotka näyttää mestoja ja ottaa piireihin mukaan. Kreikkalaiset ovat tiukasti kiinni omissa pikku ryhmissään eikä lontoon murre suju läheskään niin hyvin, kuin monessa muussa maassa.
Myöskään ei kannata hätkähtää, kun tarjoilija tuo laskun heti tilauksen yhteydessä. Se ei ole merkki, siitä että eivät luottaisi sinuun tai haluaisivat sinut heti pois, vaan se näyttää olevan pelkästään maan tapa.
Rohkeasti vain romanttiseen Thessaan, jossa ainakin naisväki pääsee helposti eroon rahoistaan kaupungin kadut täyttävissä liikkeissä ja miehet ehkä sitten pubeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti