Eilisen päivän seisoskeltuani jäätävässä vesisateessa (ja nyt tarkoitan oikeasti jäätävää..) pikku pallukoistani veden tippuessa kohti jallasta asfalttia kerkesin hetken miettiä mitä helvettiä mä täällä teen? Etenkin kun noin parin tunnin seisoskeluni aikana tein minulle määrättyä työtä noin kaksi minuuttia.. Olisin voinut nousta lämpöisestä autosta ja kävellä H-hetken oikeasti lähestyessä määrättyyn paikkaan ja työn jälkeen kipitellä takaisin lämpöiseen Lantikkaan. Mutta ei - ei intissä! Helvetin eteläisin varuskunta! Minähän siinä kykin, tärisin ja tunsin kuinka vesi valui pitkin reisiäni alas kohti goretex maihareitani. Onneksi kengät kestivät veden. Näin ollen oli yksi paikka kuivana. Joku on joskus sanonut, että pidä varpaat lämpöisenä, niin ei palele. Busted! Paleli kuitenkin! :)
Eilisestä kiukustuneena kävin sitten vielä illalla rääkkäämässä itseäni kuntosalilla muiden keskikehon rakentajien kanssa. Penkki-, hauis-, pohjereenin jälkeen olin aivan finaalissa ja siirsin kesäkuntoon kampanjan vuodelle 2012. Lämpöisellä saunalla oli rentouttava vaikutus, mutta silti sängyssä pyörimiseen meni aikaa. Lakanoiden väliin hyppäsin ajoissa eli puolilta öin, mutta nukkumatti pääsi kiireiltään käymäään vasta jonkin ajan päästä. Seuraavana aamuna kuudelta ylös - ketutti jo valmiiksi.
Aamu sitten koostui herätyksestä (joka ei muuten ole meikän suosikki..), sängystä ulostautumisesta ja suuren tietoisuuden iskiessä päin kasvoja, että taas palelee.. Toppatakki päälle ja aamukasalle..
Kaikkien näiden aamurutiinien ja parin pikku duunijutskan jälkeen olin jälleen korvaamattomassa tehtävässä eräässä harjoituksessa. Tehtäväni oli ohjata pysäköintialueen liikennettä tässä harjoituksen harjoituksessa. Eli siis istuin noin kolme tuntia autossa ja nautin edellisenä iltana väsäämiäni eväitä. Onneksi oli auto missä lämmitellä eikä Ahti heitellyt H2O:lla! Keli oli tyyliin +3 astetta ja pelokkaana katselin vieressä kohoavan kumpareen päälle, johon oli yön aikana ilmestynyt tuota valkoista juttua, jota teillä siellä Finlandiassa taitaa olla likimäärin liikaa! Kohta se iskee nilkkoihin tuokin aine..
No tästäkin työpäivästä selvittiin ja illalla vielä kävin ansiokkaasti heiluttelemassa kahvallisia kuulia kuntosalilla. Tosin reenatessa olo oli enemmänkin, että kuulat heiluttaa meikää. Ne muutamaa päivää aiemmin mietityt "olisipa maailmassa kahvat, jotta voisin nostaa sen" oli jo taaksejäänyttä ajatusmaailmaa.. Paluu arkeen oli kova.. Vai onko tämä arkea???
Myönnän kyllä reenanneeni aika ahkerasti ja lepopäivät ovat jääneet huolestuttavan vähälle. Joku viisas mies joskus sanoi, että missiolla lihoo, toinen että siellä tulee alkoholistiksi ja kolmas, jota en uskonot varoitti ylikunnosta. Uskomatonta! Voisiko olla näin, että olen reenannut liikaa? Pystyn meinaan nuo kaksi ekaa vaihtoehtoa sulkemaan pois melko helposti..
Mutta kun veri vetää mukaan. On salibändiä, lentopalloa, sisäfutista, kuntopiiriä, punttisalia, kahvakuulareeniä ja sit vielä pitäis välillä käydä lenkillä.. Hoh hoijaa..
Kroppa kyllä on sitä mieltä, että nyt on taukopaikalla, eikä se ole tupakan mittainen. Jos lepäilis ja laiskottelis nyt seuraavat kaksi ruhtinaallista vapaa päivää, jotka valtio tarjoaa! Kassellaan sitten joulummalla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti