"Jeh! Huomenna on onneksi vapaapäivä!" -ajattelin eilen innoissani paiskittuani pari päivää tiukkaa duunia. No melko piiiitkän aamun jälkeen herätyskello soi ja tarkoituksenamma oli kymmenen pintaan lähteä käymään jälleen tuolla amerikan ihmemaassa hieman ostoksilla näin joulun lähestyessä.
No yllättäen kuitenkin uni maistui hyvin ja eteen tuli pari pikku jutskaa, jotka piti hoitaa. Pääsimmekin lähtemään vasta puolen päivän jälkeen. Olimme siis myöhässä suunnitellusta aikataulusta vain kaksi tuntia!
American lontoota bamlaavien tukikohtaan saavuimme noin puolen timman köröttelyn jälkeen ja pääsimme tuohon matearilismin mekkaan. Afees PX kauppaan. Kauppaliike on sellainen, joka seuraa americcalaisia aina maailman ääriin, lähtevät he sitten sotimaan Kosovon tulihelvettiin tai Irakin lomakotiin. Ja tietysti samassa paketissa seuraa nuo jo aiemmin mainitut Burger King ja Taco Bell syöttölät..
Amerikan ihmemaassa tuli tehtyä muutamia hankintoja ja tämän jälkeen siirryimme kiireen vilkkaan seuraavaan mestaan, eli Film Cityyn Pristinaan. Film Cityssä, eli KFOR:n esikunnassa, tuli tehtyä myös muutamia hankintoja ja tämän jälkeen kävimme vielä tutustumassa Film Cityn ulkopuolella oleviin Melodia PX ja Mini Max liikkeisiin. Raha vaihto omistajaa ja etenkin Mini Max:ssa koin hiukan tyttömäisen fiiliksen ollessani vaateosastolla. Kokeilin noin miljoonaa erilaista paitaa ja triljoonaa erilaista farkkuhousua. Ei löytynyt sopivaa. No mitäpä teki kaverini sillä välin. No tottakai sedät istuskeli sohvilla äijämäisesti ja lueskelivat lehtiä samalla kirjoillen, kun tota yhtä saa oottaa aina näissä rättiliikkeistä..
No muutaman tunnin uurastus kuitenkin palkittiin ja megeen tarttu muutama vaatekappale molemmista liikkeistä. Riliaitoja tottakai!
Mystistä kyllä, näillä leveysasteilla ei oikein tahdo tällaisille nopeuslaskijan reisille löytyä peitettä. Kaikki farkut mallataan noille välimeren gigoloille, joilla ei reisissä ole muuta kuin luu ja nahka. Voi veljet, että otti pannuun välillä!
Päivästä selvittiin kuitenkin, vaikka se pitkä ja tuskallinen olikin. Rahaa meni ihan simona ja lopulta alkoi sataa vettäkin. Vielä kun huomen aamuna olis lunta maassa, niin voisin kävellä suoraan terkkarille ottamaan saikkua! Voisin yrittää kertoa, että tämä "sairauteni" vaatii valohoitoa, joten passittakaa minut johonkin, jossa kasvaa palmuja, on lämmintä ja aurinko paistaa! Olisko se liikaa vaadittu???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti