Murdelball..

Eilen koin tämän reissun pelottavimmat hetket..

Kokosimme kaksi joukkueellista taistelijoita ja varustauduimme asiaan kuuluvalla tavalla. Otimme mukaamme hiukan kättä pidempää ja tämän jälkeen lähdimme marssimaan kohti määränpäätä.

Edessämme aukesi halli, jonka uumeniin astelimme varovasti. Oloni oli hiukan jännittynyt, sillä en osannut ollenkaan odottaa mitä tuleman pitää. Yleensä olen varma joukkueeni tasosta, mutta tällä kertaa en osannut edes arvailla. No sen verran tiesin, että mitään parasta suoritusta en tänään tulisi näkemään.

Astelin rohkeasti hallin keskellä, samalla pukien liiviä ylleni. Kumarruin hiukan, katsahdin ympärilleni ja puristin tiukasti mailasta.

Aloituspallo lähti liikkeelle ja tajusin samassa olevani aivan väärässä paikassa. Välittömästi vastustajan maila sujahti nenäni edestä ja hetken päästä noin kaksi metrinen irlantilainen rugbyn -pelaaja lähti juoksemaan kohti. Kauhistuneena tuijotin eteeni ja yritin pikaisesti hahmottaa, missä se hemmetin peliväline on. Tiesin, että päästessäni siitä eroon, myös tuo verenhimoinen karhu suuntaa ohitseni.

Katseeni lukittui tuohon pelosta pomppivaan valkoiseen reikäpalloon, joka epätoivoisena yritti hakea suojaa takaani. Nostin jälleen katseeni tuota rymistelevää villipetoa kohti ja näin kuinka hänen salibandy mailansa kohosi reilusti yli hänen päänsä, muuttui viikatteeksi ja tämän jälkeen tunsin ilman pakenevan sen edestä viikatteen lähtiessä liikkeelle.

Yritin epätoivoisesti, tärisevin käsin, lyödä palloa pois jaloistani, mutta turhaan. Noin sadasosa sekunnin jälkeen kuului: AAAARRRGGGHHHH, kun tuo verenhimoisen saalistaja harmaakarhun viikate osui suoraan nilkkaani.

Tuli hetken hiljaisuus ja harmaa karhu oli muuttunut teddy-nalleksi. "Ups! Sorry mate!" hän sanoi ja lähti sen jälkeen hyppelehtimään reikäisen pallon perään toiselle puolelle kenttää samalla, kun meikä haki lähipuolustus asemaa laidan takaa.

Hetken hammasta purtuani ja todettuani useampaan otteeseen, että kipu on vain olotila, kipu on vain olotila lähdin jälleen varovasti liikkeelle. Nyt tosin pyrin välttämään noita kaikkein kiivaimpia pallon tavoittelu tilanteita, joissa korkean mailan rajana oli katto ja tavallisimpana lyöntityylinä irlantilaisesta hurlingista tuttu pään irroitus isku.

Valitettavaa kyllä muutaman kerran he päättivät syöttää meikälle suoraan lapaan (normaalisti pallon saatuaan irkku vain löi sitä älyttömällä viikatteella johonkin suuntaan..) ja tällöin kysyttin älyttömän nopeita jalkoja (jottei tule niloille..) ja älyttömän ketteriä käsiä (jottei maila katkea viikatteesta..) ennen nopeaa syöttöä ja poistumista jaloista. Muutaman kerran tosin jouduin tekemään maalin, koska tuolloin tiesin pelin pysähtyvän ainakin hetkeksi. Se tuintui ainoalta säännöltä siinä hullun myllyssä..

Kaikesta huolimatta noin tunnin kauhun hetkien jälkeen onnekseni peliaikamme loppui ja säästyin vammoilta. Peli oli pelkkää mailaan hakkaamista ja järjettömiä lyöntejä, joiden lomassa välillä tuli yllätyksenä nenäkarvoja viistävä korkea tai muuten vain päin juossut irkku.

Kerrankin tein uuden vuoden lupauksen, jonka tulen pitämään. En enää ikinä mene pelaamaan "salibandyä" pelkästään irlantilaisten kanssa.. Vaadin vähintäänkin kentälle lätkävarusteet ja joukkueellisen suomalaisia opettamaan tuon jalon lajin sääntöjä!!!

Ja ilmeisesi lottoakaan ei kannata tänä viikonloppuna tehdä.. Taisin käyttää kaiken tuurin taas hetkeksi..

Keep it going..

Ennen tätä nykyistä reissua tuli eräänä heikkona hetkenä Itä-Helsingin mestoilla luvattua ehkäpä liian suuri lupaus. Eräs tuttavani haastoi meikän juoksemaan Stokiksen maratonin ensi kesänä.. No tottakai lupauduin ja ja suunnittelin, että täällä Kosovon aroilla on sitten mukava ravata tota hikistä lenkkiä edes takaisin..

Tosin vedosta ei sitten enää kuulunut mitään ja meikälläkin tuo lenkillä käynti alkoi harventua. Tosin gymillä käynnit on varmasti lisääntynyt tuosta normaalista saamattomuudesta noin tuplaan ellei triplaan. Säbää tulee hakattua myös noin kolmena päivänä viikossa ja siihen päälle vielä palauttavana lentistä pari kertaa. Ja jotta hupi ei loppuisi aivan täysin kesken, niin täytyy noita kahvakuulia käydä viskomassa aina silloin tällöin. Erinomainen koko kropan treeni!

Tietysti kova treenaaminen tarvitsee, kovan seuran ja kova seura osaa suositella oikeat jauhot. Eli Amerikkalaisten Boringsteelin lisäravinne osasto on tullut erittäin tutuksi ja muutama purkki nitroo ja cell-techiä on lähteny megeen. Ja sit tottakai aamupuuroks ja iltapalaks perus Hera.. Seuraava kysymys kuuluukin onko mitään järkee vetää prostkuja mestassa, jossa saa ruokaa ihan milloin vain ja aivan älyttömästi???

Ehkäpä se pointti onkin siinä, että tolkuttomaa mättömäärää vähentääkseni on helppo ottaa välipalaksi protskua ja jättää esim lounas tai päivällinen väliin. Sitten jälleen treenin jälkeen pikku palautus juoma ja terveellinen välipala. Olemme mieltyneet jostain syystä tuohon rahkaan ja ananakseen! :) Ainakin itselläni tuo painonhallinta on osoittautunut alku nousun jälkeen hiukan helpommaksi näilllä jauhomaisilla aterian korvikkeilla ja lisäprotskuilla. Karkki ja herkkulakkokin on vielä toistaiseksi hyvällä mallilla ja uskon selviäväni huhtikuulle ilman vaikeita viettelyksiä.. Tosin välissä on loma, jolloin herkuttelu kuuluu soppariin! Vielä kun malttais pitää silloin tällöin kunnon lepopäivän eli löhöilydagenin, niin hyvä tulis.. Mutta mitä muutakaan sitä täällä duunailis vapaa-aikana.. Messissä en jaksa kaljaa kitata ja leffojakin on tullu reilusti jo kytättyä. Eli urheilemaan mars!

Tosin juuri tulleen tiedon perusteella joudun hiukan harkitsemaan uudelleen tuota hyvin alkanutt bodybuilding- eli keskivartalon kehitysuraani tai rantakuntoon 2010 kamppanjaa.. Haaste näyttää siis olevan voimassa ja maratoni lähestyy. Nythän ei sitten tarvitsisi kuin saada tietoa miten hemmetissä sinne The Maratonille nyt sitten pitää valmistautua ja etenkin miten sinne pitää treenaa.. Ainoa positiivinen asia, joka nyt tulee mieleen on se, että juokseminen kuluttaa mahdollisesti tuota rasvakerrosta ympäriltäni, jota olen kerännyt talven varalle.

Näin nopean mietiskelyn, fundeeramisen ja ajatusjumpan jälkeen taidan olla sen verran kurinalainen, että saatan aloittaa aamu lenkit.. En ehkä vielä huomenna, mutta ehkä kevväämmällä!!! Onhan tässä aikaa.. :D

Eli Stokis näyttää siltä, että tärskymme on kuitenkin kalenterissa.. prkl..

Ja niin. Pakko mainita eli leveillä eli ihan skidisti vaan kellua. Flygari tiketit on buugattu sitten maaliskuun alkuun. Eli jälleen sinne minne nenä näyttää. Tällä kertaa se näyttää Helsinkiin ;o) ja sieltä sitten sinivalkoisin siivin Kommunistisen Kiinan kautta nopeasti Singaporen överi pitäjään. Siellä hetken ihmeteltyäni saatan suunnistaa kohti Malesian viidakkoa eli Kuala Lumpuria ja sieltä sitten turistihelvettiin eli Thailandiaan!!! Jäätykää pakkaseen! :D RankkaReissu just keeps going!

Call Of Duty..

Eli paluu arkeen koitti jälleen noin viikon kotimaan reissun jälkeen. Joulu tuli lusmuiltua valmiissa pöydässä herkkujen äärellä ja kerkisin symiseltä välillä jopa hiukan torkahtamaankin. Yöunet venyivät noin puolikkaan vuorokauden mittaisiksi ja muutaman kerran iltapäivä oli parhaimmillaan, kun saapastelin nauttimaan aamutoimistani.

Hyvät joulut tuli toivotettua useammalle ihmiselle ja itse tuli nautittua siitä. Aatto sujui mukavasti ylensyönnin överissä olotilassa nauttiessa sukulaisten seurasta ja lahjojen availusta. Systerit yrittivät pilata tunnelman ja päättivät, että saunaan mennään vasta aterian ja lahjojen jälkeen.. Aina on käyty saunassa ekana!!! Ja se on toiminut hyvin tähänkin asti!!! No hiukan jännittyneenä astelin saunan lauteille ja kokeilin varovasti lämpötilaa ihorakkuloillani. Hetken oltuani paikallani totesin, että on turvallista ja pystyin rentoutumaan. Eipä kait sillä järjestyksellä sitten niin hirveästi ollutkaan väliä ja joulutunnelma pysyi katossa.

Viikon lepäilyn ja hiljentymisen jälkeen on jälleen hyvä palata "työntäyteiseen" duunielämään takaisin. Kolme tuntia myöhässä ollut lomalento Suomeen ja kaksi hajonnutta kulkupeliä aiheutti pientä miinusta viikon aikana, mutta niistäkin selvittiin kunnialla. Loma oli oikein mukava ja se tuli tarpeeseen. Kiitoksia paljon kotijoukoille ja sukulaisille siitä oikeasta joulusta, jonka sain jälleen nauttia kanssanne!

Nyt alan keskittyä seuraavaan vuoteen ja lupaan luvata itselleni jotain sellaista, josta pystyn tällä kertaa pitämään myös kiinni.. Onko ehdotuksia???

It´s almost Christmas..

Lunta oli satanut maahan noin 10 cm ja pakkanen oli laskenut yön aikana noin -13 asteeseen. Kaikkialla oli valkoista ja normaalisti ankea ja roskainen maa oli peittynyt lumiseen vaippaansa. Automme kävi vaikeasti pysäköintialueella ja kaverini raappasi laseja. Istahdin autoon ja laitoin Webaston ja auton oman "super"-lämmittimen päälle. Se oli liikaa Toyota Land Cruiserille eli TLC:lle. Auto sammahti ja käynnistin sen uudelleen. TLC antoi lopulta periksi ja alkoi vaimeasti työntää lämmintä ilmaa ohjaamoon sisälle. Kaverini istahti kuljettajan paikalle ja pari irlantilaista takapenkille. "Tänään on elämäni kylmin päivä!" kuului hytisevä ääni takaa lontoon murteella ja kaverini kanssa katsahdimme epäuskoisina taaksemme. "Oikeastikko?" "Kyllä. En ole koskaan ennen ollut näin kylmässä ilmassa." vastasi irkku pukeutuneena veryttelyhousuihin ja huppariin. Naurahdimme kaverini kanssa samalla kun laitoin toppatakkini vetoketjun ylös asti kiinni ja pipon hiukan syvemmälle. "Amatöörit!" ajattelin, kun katselin saarivaltion poikia pakkasessa.

Starttasimme futsal, eli sisäjalkapallo turnaukseen lähelle Sajkovacia. Tosin futsal turnaus olikin sitten muuttunut, tai kaikki vain eivät olleet tienneet, normaaliksi jalkapallo turnaukseksi ja se pelattiin tosin kaarihallissa, mutta tekonurmella, jossa lämpötila oli noin nollan luokkaa tai vähän alle. Onneksi otin peruslenkkarit mukaan sisäpelikenkien sijaan saatuani sisäpiirin varmaa huhufaktaa edellisenä iltana. Kaikki eivät sitä olleet saaneet ja osa porukasta hytisikin sitten shortseissa ja liukastelivat vielä meikää enemmän nurmella.

Turnaus meni yli odotusten ja ylitimme asettamamme tavoitteen ja olimme toisetksi viimeisiä. (Tosin tornihuhu väittää, että olisimme jääneet viimeisiksi..) Monikansallinen joukkueemme pelasi hyvin yhteen ja ainoksi ongelmaksi oikeastaan muotoutuikin irlantilaisten ja kiintiö tsekin huono suomen kielen taito. Tosin seuraavaan turnaukseen saatamme tehdä pieniä muutoksia dream teamimme hyökkäykseen, puolustukseen, maalivahtipeliin ja valmennukseen.

Turnauksen jälkeen siirryimme tsekkien luokse kyläilemään ja saimme nauttia perinteistä tsekkiläistä ruokaa eli ilmeisesti Goulashia ja jotain leipää. No vaikka nimestä en menekään vannomaan ruoka oli äärimmäisen hyvää, vaikka se näytti ja vaikutti oudolta. Asetelma oli neljä palaa täysin vaalea, todella pullamaista leipää, filee -pihvi ilmeisesti naudasta tai härästä ja paljon vaaleaa kstiketta. Eli väriä ei ollut juuri nimeksikään. Tämän jälkeen isäntiemme opastuksessa lautaselle laitettiin marjahilloa ja kermavaahtoa. Hetken ihmettelin epäuskoisena, mutta totesin itselleni, että olen todellakin nauttinut tätä "oudompaa" ruokaa. (Palaa ajassa taaksepäin ja tsekkaa Rankan Reissun koettelemukset Aasiasta..) Ruokajuomaksi saimme tsekkiläistä alkoholitonta olutta.

Rohkeasti tartuin haarukkaan ja veitseen ja leikkasin itselleni palasen lihaa ja leipää. Kastoin ne kastikkeeseen, hilloon ja kermavaahtoon ja aloin analysoida makujen sekamelskaa makunystyröideni ympärillä. Leipä maistui pullalle eli OK. Liha oli erittäin mureaa ja mehukasta eli OK. Kastikeessa maistui sinappi, kerma ja jokin muu ruoka-aine, jota en tunnistanut eli todellakin OK. Ahmin ruuan varmasti aivan liian nopeasti enkä osannut nautiskella ja maiskutella riittävästi. Makea kerma ja hillo hävisi mukavasti muihin aromeihin ja lopputulos oli ehdottoman hyvä ja varmasti epäterveellinen. Suosittelen lämpimästi tätä tsekkiläistä perinneruokaa, jonka oikeaa nimeä en tiedä.

Eilen sitten aloimme hiljalleen asettua joulun odottavalle kannalle ja päivän tohinoiden eli rankan sulkapallo pompottelun ja kuntosalin jälkeen siirryimme pienen lepotauon jälkeen kirkkoomme kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Saimme mukaamme kolme innokasta irlantilaista sotilasta, jotka lähtivät tutkimaan miltä se melankolinen suomalainen joulu nyt sitten oikein tuntuu.

Kirkossa säestyksestä vastasivat harmonikan-ja pianonsoittaja. Laloimme monia suomalaisia ja yhden ruotsinkielisen ja yhden englanninkielisen joululaun. Irlantilaisetkin intoutuivat laulamaan muiden mukana ja yllättävää kyllä heidän sanoistaan sai selvän - ainakin suurimmaksi osaksi. Noin tunnin joulutunnelmoinnin jälkeen oli hyvä siirtyä jälleen asumuksillemme, jossa osa irlantilaisista vielä vaati uutta esitystä, koska eivät olleet päässeet mukaan kirkkoon. No mehän reippaina sitten lauloimme "Joulupuu on rakennettu" ja saimme valtaiset aplodit. Sitä en tosin tiedä tuliko taputukset hyvästä laulusta vai siitä etteivät he enää halunneet meidän jatkavan..

Tämän jälkeen vielä nautimme messissä muutaman lasin viiniä ja jatkoimme perinteiseen puusaunaamme. Löylyt olivat jälleen loistavat, kuten joka ilta tähänkin asti!

Nyt ei ole kuin muutama yö ja sen jälkeen pääsee nauttimaan siitä oikeasta joulusta Suomessa. Mikään ei kuitenkaan voita aitoa oikeaa Suomen joulua - ei edes palmut, meri ja helle! Ja se on meikäläisen suusta paljon.

Lucia neito..

Pyhä Lucia oli neitsyt, joka surmattiin uskonvainoissa Syrakusassa Sisiliassa vuonna 304 jkr. Lucia oli syntyjään varakkaasta Sisilialaisesta perheestä ja hänen äitinsä parannuttua vakavasta sairaudesta hän lupasi seurata kristinuskoa ja ja pyhää Agathaa. Lucia sai pyynnöstään äidiltään oman myötäjäisosuutensa ja jakoi tämän köyhille.

Tuolloin Lucian kihlattu ilmiantoi tämän Paschasiukselle, Rooman paikalliselle käskynhaltijalle, joka määräsi Lucian rangaistukseksi porttolaan prostituoiduksi. Kertomuksien mukaan jumalallinen voima tuli väliin, eikä Luciaa saatu siirrettyä paikalta jolla hän seisoi. Lucia yritettiin surmata polttoroviolla, polttavalla öljyllä ja kiehuvalla piellä minkään näistä kuitenkaan vahingoittamatta tuota naista. Lopulta pyöveli lävisti Lucian kaulan ja Lucia menehtyi.

Lucia on myös mahdollisesti joutunut kristittyjen vainojen uhriksi Diocletianuksen hallintokauden lopulla vuonna 304 jkr. Lucian kuolemasta on monia legendoja ja hänen kauneudestaan ja hyväntahtoisuudestaan on useita tarinoita.

Nykyään Luciaa juhlitaan 13. joulukuuta valon tuojana pimeään ja katolinen kirkko otti Lucian päivän pyhimyskalenteriinsa 1300-luvulla. Pohjoismaissa Lucian päivän merkitys on ollut talvipaastonajan alkaminen, jolloin talonpojat olivat saaneet pitkää talvikautta varten ravinnnon hankinnan ja varastoinnin valmiiksi.

1600 ja 1700-luvuilla Saksasta tuli vaikutteita Pohjoismaalaiseen Lucian kulttuuriin ja Lucia alettiin juhlia kouluissa ja ylioppilaiden keskuudessa. 1700-luvun puolivälissä syntyi Lucia morsian, joka Lucian päivän aamuna tarjoili talon väelle kahvia ja syötävää pukeutuneena valkoiseen puettuna ja kynttiläkruunuun sonnustautuneena. Päivän erikoisuus oli kahvileipänä tarjoiltu Lucian päivän leipä.

Nykyään tuntemamme Lucian päivän vietto on peräisin 1920-luvun Ruotsista, jossa Stockholms Dagblad herätti henkiin uuden Lucia-kultin, Lucia-neidon valitsemisen ja Lucia-kulkueet.

Pimeään ja kylmään pohjolaan Lucian mukanaan tuoma valo ja lämpö on erittäin toivottua, mutta myös Kosovossa Lucian saapuminen perinteisessä kulkueessa sai aikaan jouluisen tunnelman. Lucia neidoksi oli valittu viehättävä ruotsalainen neito ja häntä seurasi kulkueena kuoro, joka lauloi ruotsinkielisiä lauluja. Tunnelmallinen kynttilänvalo ja hämärä messi näytti kodikkaalle. Vaikka perinne onkin suurimmaksi osaksi ruotsalaisten Suomessakin, niin Lucia-neidon mukaan hänen vierailunsa sai leirissämme suuremman suosion, kuin heidän omassaan.

Vaikka en olekaan uskonnollinen ihminen enkä juurikaan usko pyhimyksiin tai muihin jumalolentoihin sai Lucia-neidon saapuminen mieleni jotenkin haikeaksi. Ehkä se oli hiukan koti-ikävää tai sitten olen vain niin Joulu-ihminen.

Lucia toi meille kaivattua valoa ja lämpöä pimeään Kosovoon - toivottavasti se toi sitä myös Pohjolaan. Hyvää joulun odotusta kaikille!

Välillä on pakko rötvää..

Eilisen päivän seisoskeltuani jäätävässä vesisateessa (ja nyt tarkoitan oikeasti jäätävää..) pikku pallukoistani veden tippuessa kohti jallasta asfalttia kerkesin hetken miettiä mitä helvettiä mä täällä teen? Etenkin kun noin parin tunnin seisoskeluni aikana tein minulle määrättyä työtä noin kaksi minuuttia.. Olisin voinut nousta lämpöisestä autosta ja kävellä H-hetken oikeasti lähestyessä määrättyyn paikkaan ja työn jälkeen kipitellä takaisin lämpöiseen Lantikkaan. Mutta ei - ei intissä! Helvetin eteläisin varuskunta! Minähän siinä kykin, tärisin ja tunsin kuinka vesi valui pitkin reisiäni alas kohti goretex maihareitani. Onneksi kengät kestivät veden. Näin ollen oli yksi paikka kuivana. Joku on joskus sanonut, että pidä varpaat lämpöisenä, niin ei palele. Busted! Paleli kuitenkin! :)

Eilisestä kiukustuneena kävin sitten vielä illalla rääkkäämässä itseäni kuntosalilla muiden keskikehon rakentajien kanssa. Penkki-, hauis-, pohjereenin jälkeen olin aivan finaalissa ja siirsin kesäkuntoon kampanjan vuodelle 2012. Lämpöisellä saunalla oli rentouttava vaikutus, mutta silti sängyssä pyörimiseen meni aikaa. Lakanoiden väliin hyppäsin ajoissa eli puolilta öin, mutta nukkumatti pääsi kiireiltään käymäään vasta jonkin ajan päästä. Seuraavana aamuna kuudelta ylös - ketutti jo valmiiksi.

Aamu sitten koostui herätyksestä (joka ei muuten ole meikän suosikki..), sängystä ulostautumisesta ja suuren tietoisuuden iskiessä päin kasvoja, että taas palelee.. Toppatakki päälle ja aamukasalle..

Kaikkien näiden aamurutiinien ja parin pikku duunijutskan jälkeen olin jälleen korvaamattomassa tehtävässä eräässä harjoituksessa. Tehtäväni oli ohjata pysäköintialueen liikennettä tässä harjoituksen harjoituksessa. Eli siis istuin noin kolme tuntia autossa ja nautin edellisenä iltana väsäämiäni eväitä. Onneksi oli auto missä lämmitellä eikä Ahti heitellyt H2O:lla! Keli oli tyyliin +3 astetta ja pelokkaana katselin vieressä kohoavan kumpareen päälle, johon oli yön aikana ilmestynyt tuota valkoista juttua, jota teillä siellä Finlandiassa taitaa olla likimäärin liikaa! Kohta se iskee nilkkoihin tuokin aine..

No tästäkin työpäivästä selvittiin ja illalla vielä kävin ansiokkaasti heiluttelemassa kahvallisia kuulia kuntosalilla. Tosin reenatessa olo oli enemmänkin, että kuulat heiluttaa meikää. Ne muutamaa päivää aiemmin mietityt "olisipa maailmassa kahvat, jotta voisin nostaa sen" oli jo taaksejäänyttä ajatusmaailmaa.. Paluu arkeen oli kova.. Vai onko tämä arkea???

Myönnän kyllä reenanneeni aika ahkerasti ja lepopäivät ovat jääneet huolestuttavan vähälle. Joku viisas mies joskus sanoi, että missiolla lihoo, toinen että siellä tulee alkoholistiksi ja kolmas, jota en uskonot varoitti ylikunnosta. Uskomatonta! Voisiko olla näin, että olen reenannut liikaa? Pystyn meinaan nuo kaksi ekaa vaihtoehtoa sulkemaan pois melko helposti..

Mutta kun veri vetää mukaan. On salibändiä, lentopalloa, sisäfutista, kuntopiiriä, punttisalia, kahvakuulareeniä ja sit vielä pitäis välillä käydä lenkillä.. Hoh hoijaa..

Kroppa kyllä on sitä mieltä, että nyt on taukopaikalla, eikä se ole tupakan mittainen. Jos lepäilis ja laiskottelis nyt seuraavat kaksi ruhtinaallista vapaa päivää, jotka valtio tarjoaa! Kassellaan sitten joulummalla..

Huh huh..

"Jeh! Huomenna on onneksi vapaapäivä!" -ajattelin eilen innoissani paiskittuani pari päivää tiukkaa duunia. No melko piiiitkän aamun jälkeen herätyskello soi ja tarkoituksenamma oli kymmenen pintaan lähteä käymään jälleen tuolla amerikan ihmemaassa hieman ostoksilla näin joulun lähestyessä.

No yllättäen kuitenkin uni maistui hyvin ja eteen tuli pari pikku jutskaa, jotka piti hoitaa. Pääsimmekin lähtemään vasta puolen päivän jälkeen. Olimme siis myöhässä suunnitellusta aikataulusta vain kaksi tuntia!

American lontoota bamlaavien tukikohtaan saavuimme noin puolen timman köröttelyn jälkeen ja pääsimme tuohon matearilismin mekkaan. Afees PX kauppaan. Kauppaliike on sellainen, joka seuraa americcalaisia aina maailman ääriin, lähtevät he sitten sotimaan Kosovon tulihelvettiin tai Irakin lomakotiin. Ja tietysti samassa paketissa seuraa nuo jo aiemmin mainitut Burger King ja Taco Bell syöttölät..

Amerikan ihmemaassa tuli tehtyä muutamia hankintoja ja tämän jälkeen siirryimme kiireen vilkkaan seuraavaan mestaan, eli Film Cityyn Pristinaan. Film Cityssä, eli KFOR:n esikunnassa, tuli tehtyä myös muutamia hankintoja ja tämän jälkeen kävimme vielä tutustumassa Film Cityn ulkopuolella oleviin Melodia PX ja Mini Max liikkeisiin. Raha vaihto omistajaa ja etenkin Mini Max:ssa koin hiukan tyttömäisen fiiliksen ollessani vaateosastolla. Kokeilin noin miljoonaa erilaista paitaa ja triljoonaa erilaista farkkuhousua. Ei löytynyt sopivaa. No mitäpä teki kaverini sillä välin. No tottakai sedät istuskeli sohvilla äijämäisesti ja lueskelivat lehtiä samalla kirjoillen, kun tota yhtä saa oottaa aina näissä rättiliikkeistä..

No muutaman tunnin uurastus kuitenkin palkittiin ja megeen tarttu muutama vaatekappale molemmista liikkeistä. Riliaitoja tottakai!

Mystistä kyllä, näillä leveysasteilla ei oikein tahdo tällaisille nopeuslaskijan reisille löytyä peitettä. Kaikki farkut mallataan noille välimeren gigoloille, joilla ei reisissä ole muuta kuin luu ja nahka. Voi veljet, että otti pannuun välillä!

Päivästä selvittiin kuitenkin, vaikka se pitkä ja tuskallinen olikin. Rahaa meni ihan simona ja lopulta alkoi sataa vettäkin. Vielä kun huomen aamuna olis lunta maassa, niin voisin kävellä suoraan terkkarille ottamaan saikkua! Voisin yrittää kertoa, että tämä "sairauteni" vaatii valohoitoa, joten passittakaa minut johonkin, jossa kasvaa palmuja, on lämmintä ja aurinko paistaa! Olisko se liikaa vaadittu???