Kookos biitsin viileähkö surffimekka jäi taaksemme ja nostimme jalan jarrulta. Seuraava kohde listallamme tulisi olemaan matkailtavamme valtakunnan eteläisin piste eli Key West. Tietyntasoista turistisoitumista ja kuuluisaa auringonlaskua lukuunottamatta kyseisestä perähikiästä ei ollut sen enempää kokomuksia eikä oikeastaan edes hirveästi huhupuheita. Muutamia kommentteja oli rytmiryhmämme saanut puolesta ja vastaan ja päätimme ottaa itse selvää paikasta josta on Kuubaan enää 90 mailia.
Pääsimme noin kymmenen pintaan liikkeelle käytyämme vielä kerran Ron Jon surffikaupassa ja tietysti hivenen tunnustelemassa miten kookosrannan hiekka jää varpaan väleihin. Mesta olisi ollut loistava mikäli sikäli kun kelit vain sallii. Lämmintä oli luvattu tulevalle, mutta meidän aikataulu eikä reissusuunnitelma antanut enää periksi jäädä odottelemaan. Veri veti jälleen kohti etelää.
Matkustettuamme jälleen koko päivän totesimme, että vaikkakin amerikka on automaa ja kaikki liikenne käytännössä makaa tukevasti yksityiautoilussa, niin siirtymisiin saa kuitenkin tuhrattua aikaa aivan tolkuttomasti - etenkin turistina. Jenkkien tyyli ilmoitella reittejä tuossa lukemattoman suuressa tieverkossa ei oikein aina tahdo upota pohjoismaalaiseen ja yks jos toinenkin ramppi ja risteys on ajettu harhaan, vaikkakin Nokialainen navigoi melkein jopa kiitettävästi. Ja jos opasteet on epäselviä, niin vasta epäselviä on nuo tietullit. Olemme ainakin pari kertaa ajaneet jonkin hemmetin automaattisen tietullin läpi, josta ei ole ollut oho hupsista vaan turisti kääntymismahdollisuutta ennen salamavalojen räiskettä. No onneksemme 100 taalan penaltystä varottava kyltti oli kuitenkin juuri ennen kyseistä toll asemaa. Ilman jotain ennakko maksujärjestelmää tms. saatamme olla hivenen köyhempiä vielä kun menemme palauttelemaan vuokraamaamme jenkkirautaa.
Key Westiin johtava 1. tie on mielenkiintoinen ajella päiväsaikaa maisemien vuoksi, mutta etenkin pimeällä tylsä ja tästä syystä myös vaarallinen. Tie on monin paikoin melko luotisuoran tuntuinen kaista toiseen ja kaista toiseen suuntaan. Keskellä on onneksi betonijakaja joten auton ratissa torkkujan ei tarvitse olla huolissaa ainakaan nokkakolarin mahdollisuudesta. En suosittele Floridan tieverkostoa rattijuopoille, unissa-ajelijoille enkä likinäköisille. Haastetta on riittävästi ilman lisäosiakin tässä liikenne pelissä.
Päädyimme kuitenkin lopulta Key Westiin ja kaarsimme Days Inn majoitusmestan eteen. Huone oli jälleen siisti ja meille riittävän hyvin varusteltu, vaikkakin pienenä miinuksena oli jääkaapin puuttuminen. Juoma lämpeni käsiin.
Key West tarjoilee aika perinteisiä judansseja aktiviteettipärinöihin. Perusmerilajit kuten sukellus, snorklaus, Kite-surffaus, vesijetti, liitovarjo veneen perässä yms. jutut on arkipäivää. Kaupungista on myös mahdollista lähteä risteilylle vielä etelämmäksi ja ainakin suuren eläkeläis massan mieltä se ajatus tuntui miellyttävän.
Key Westin yöelämä on hivenen erilaisempaa kuin odotin. Duval Street on täynnä erinäisiä kuppiloita, baareja ja yökerhon tyylisiä laitelmia. Ainoa outoasia vain on se, että jokaisen baarin keski-ikä tuntui nousevan tuonne 40 - 50 korville. Eli lyhyesti sanottuna oman ikäistä porukkaa ei aivan älyttömästi ollut ja nekin harvat, jotka vastaan tulivat, oli melko tiiviisti jo pariutuneita.
Arvoisa ja sanavalmis lokaali läskiniska antoi epätoivoisille turisteille kuitenkin tipin eräästä hivenen syrjemmässä sijaitsevasta juottolasta, jossa käy nuorempaa ja enemmän paikallista väkeä. Läskiniska myös mainitsi, että kyiseinen mesta on erityisesti alueen venäläistaustaisten nuortennaisten suositti hauskanpito paikka. Heitä kuulemma kutsutaan leikkisästi prostituoiduiksi paikallisten keskuudessa.
Hivenen epäluuloisina, mutta kuitenkin uteliaina sitten päätimme tsekata tämän juottolan nimeltään Bottle Cap. Alku oli vaisu, mutta hivenen myöhemmin palattuamme meno oli jo enemmänkin meikäläisen tyylistä. Paikka oli täynnä nuorta ( lue 30-kypän molemmin puolin..) mukavan näköistä lyydiä ja kaikenkarvaista gentlemannia. Porukka joraili tanssilattialla ja venäjän kieli raikui ihmisten kommunikoidessa keskänään. Eli joo - taas tuli se olo että ei kuulu joukkkoon. Noin 80 pinnaa porukasta oli itänaapureita ja loput lokaaleita tai siellä "kesätöissä" olevia maahanmuuttajia. Ilmeisesti paikka oli niin sanottu ammattilasmesta, jonne eri alojen Westillä duunissa olevat duunarit tulevat hivenen irroittelemaan. Ja ehkäpä juuri tästä syystä turisti tunsi olonsa hivenen ulkopuoliseksi. No muutaman juoman jälkeen poistuimme paikalta ja annoimme palvelualojen ammattilaisten jatkaa illan viettoa ilman omaa läsnäoloamme. Jees mesta, mutta suosittelen venäjänkielen alkeita, mikäli haluaa kommunikoida ihmisten kanssa.
Parin illan aikana löytyi myös muutama muu ihan ok mesta, mutta lopputulema oli että Key Wets ei ole nuorten menomesta. Meno jäi vaisuksi, vaikkakin poikkeuksellisesti baarit on neljään asti auki yöllä ellei ota huomioon sateenkaari porukkaa. Key West on myös todellinen Gay Fest. Samaisen Duval Streetin keskivaiheilta löytyy muutamien Haavistolais mielisten juottoloiden keskittymä, joissa meno oli todellakin vastapainoa kadun heretopään kuppiloihin. Varovasti kadulta menoa kurkisteltuamme totesimme, että ei sovi ahdasmielisille. Eräskin saarivaltion edustaja juoksi paniikissa pois jättäen vaimonsa tiskille, kun nuorehko poika aloitti shownsa hänen nenän edessään baaritiskillä. Ja sillä pojalla kun ei ollut paljoakaan päällä. Eli mikäli olet mallia sakset sakset tai sitten nahkafagottiin tykkäät puhallella, niin varmasti löytyy menoa. Kuppilat ainakin oli täynnä. Hetero nuorisolle suosittelen jotain toista mestaa.
Dokailun lisäksi harrastelimme myös erästä muuta aktiviteettia eli snorklausta. Otimme Furysta 45 taalaa maksavan paketin, johon kuului tunnin menomatka katamanaarilla, tunnin snorklaus perusvälineillä ja tunnin kotimatka pitäen sisällään erinäisiä alkoholijuomia niin paljon kun jaksaa juoda. Suosittelen Margaritaa. Tehopaino suhde paras.
Harrastelimme snorkalusbotskilla myös kansainvälisiä suhteita ja kohteeksemme joutui kolmen virolaisen nuoren neidin seurue. Eräällä heistä oli mielenkiintoinen sukellusmaskikamera yhdistelmä, jollaista en vielä ollut edestäni löytänyt. Kyseinen kamera oli integroitu lasien yläreunaan ja kameraa ohjailtiin muutamasta namiskuukkelista. Laitos ei ollut pahanpainoinen eikä neitokainen osannut sanoa kuvien laadusta vielä mitään. Oli kuulemme vasta lasit neitsytsukelluksella.
Toinen hivenen mielenkiintoani herätellyt seikka oli neitokaisten kertomus siitä, että he ovat kuukauden reissulla jenkkilässä. No meikäläinen siihen sitten kateellisena että siinä ajassa vähän jo kerkiää eri alueita näkemäänkin. "Me ollaan oltu koko aika Miami Beachilla ja nyt ennen kotiin lähtöö tultiin käymään täällä päiväreissulla." sanoi eräs tytöistä. MITÄ VITTUA????? Mitä helvettiä???? Ei ole todellista. Meikällä meinas mennä muki nurin ja Margaritat väärään kurkkuun. Mitä hiton järkee on tulla kuukaudeks jenkkeihin ja ainoo asia minkä näkee on kaikilta osin vääristynyt ja ei todellakaan todellista kuvaa antava Miami Beach. Huh huh. Onnekseni sain hillittyä itseni ja vain muutamalla sanalla ihmettelin tyttöjen valintaa. Jokainen tyylillään ja tietysti jos haluaa vain ja ainoastaan bilettää ja jos etenkin on fyffee siihen niin antaa mennä vaan. Itse kuitenkin haluan sen biletyksen lisäksi kokea myös vähän valtakuntaakin.
Snorklausreissu oli onnistunut, vaikkakin hivenen pilvet ja aallokko haittasivat kokemusta. Muutama Margarita muuttui pieneksi pöhnäksi katamaraanin saapuessa satamaan. Ryhmittymämme kävi tarkastamassa "kuuluisan" pylvään, jossa luki että se on eteläisin paikka jenkeissä. Karttaa tosin katsoessani en millään saa siitä eteläisintä pistettä, mutta ehkäpä amerikkalainen tietää- ovathan se kuitenkin käyneet kuussa. Sen päälle vielä se kuuluisa auringonlasku risteilijäsataman vieressä olevalta aukiolta muutaman sadan muun turistin kanssa ja Key West alkoi olla illan humputteluita vaille valmis. Kahden yön jälkeen oli tarkoitus viettää lepopäivä eli maata aurigossa ja matkustaa hivenen pohjoisempaan Frot Lauderdalen alueelle.
Rankkareissu kiittää Key Westin ympäristöystävällisiä ja pinkin värisiä hybriditakseja, sanavalmista läskiniskaa perinteisessä jenkkikäbissä ja kylttejä vessan seinissä "Employees must wash hands." Erityismainonta baarille nimeltään Capt Tony´s Saloon, jossa maailman maineikas kirjalija Ernest Hemingway vietti aikaansa kaljoitellen. Sisustus on hienostunut ja seinät ja katot on täynnä eri käyntikortteja, hihamerkkejä, rekisterikilpiä ja tottakai tissiliivejä. Jotain jokaiselta. Me jätimme vain muutaman taalan bissestä.
Rankkareissu lyttää pahimpaan Danten helvettiin karvaiset läskit äijät, joilla oli helvetin hyvännäköiset venäläiset nuoret naiset kainalossa, huonon yöskenen ja Vohvelitalon. Waffelhouse yritelmä on auki 24 h, jossa palvelu oli perseestä ja silti tarjoilija juoksi vielä perään ja alkoi vaatimaan hänelle kuuluvaa tippiä. Moukkamaiset turisitit antoivat kutosen liian vähän. Paska palvelu = paska tippi. Mutta ei auttanut kuin kaivaa kuvetta ja pistää lisää taaloja tiskiin, kun se niin hänelle kuuluu.
Yöllinen palvelu sen sijaan oli erinomaista, sillä henkilökuntaa ei tuntunut olevan paikalla ollenkaan. Puoli tuntia pähkittyämme ja kiroiltuamme saapui hivenen narkkarinnäköinen leidi ulkoa ja pahoitteli kovasti. Hän oli kuitenkin iloisesti yllättynyt, sillä lokaalit olisivat kuulemma jo itse väsänneet eväänsä. Kävi se meilläkin mielessä..
Ja tähän loppuun vielä ajatus. Arvaattekin varmaan kenen kynästä. "
Always do sober what you said you'd do drunk. That will teach you to keep your mouth shut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti