Matkaa hotellilta on noin pari kilsaa ja tiedusteltuamme
parasta keinoa siirtyä sinne respan ehdoton vastaus on auto. Hmm.. kävellenhän
tuo ei olisi matka eikä mikään, mutta kun amerikassa olemme ja kävely on niin
1800-lukua otimme urhoollisen peltilehmämme ja lähdimme seuraavaan seikkailuun.
Matka aika oli juurikin sen muutaman minuutin. Perusparkki
bungaa sen 15 taalaa ja jos haluaa auton noin 100 metriä lähemmäksi niin pitää
pistää 5 taalaa lisää massia. Parkkitilaa on todella runsaasti ja kaikki on sen
verran hyvin organisoitua, joten luulenpa heidän ohjanneen pari autoa parkkiin ennen
meikääkin.
Sen jälkeen dallailua lippuluukulle erikoisen värikkään,
valorikkaan ja mainostäyteisen ruoka- ja ostos helvetin läpi. Lopulta edessä
siintää tuo kuuluisa Universal Studios maapallo ja sen takana ”vaatimaton” portti
elokuvan ihmemaahan. Lippu yhdeltä päivältä Universal Studio puistoon ja Island
Of Adventures puistoon maksaa veroineen 127 taalaa, joka oikeuttaa pääsyyn
kaikkeen hauskaan mitä porttien sisäpuolelta löytyy. Ja huomatkaa aina amerikassa ilmoitetun
hinnan päälle tulee verot. Puoli timmaa jonottelua ja tiketti händyssä portista
sisään sormenjälkitunnistimien kautta. Mahtoiko antaa hitin
tiedusteluorganisaation konttorissa..?
Helmikuu on erittäin hyvä aika matkailla Orlandossa, sillä
sää pääsääntöisesti on miellyttävän lämmintä ja aurinkoista eikä turisteja ole
älyttömästi. Ainoa hivenen ärsyttävä ryhmittymä oli tuo suurilukuinen saapasmaa
kansakunta, jonka 15-vee nuoriso oli ottanut mestan haltuunsa. Heidänkin
kanssaan tuli toimeen kun osasi riittävän ajoissa antaa tilaa eikä taklannut
heitä kumoon. Ilmeisesti Italiassa ei ole muita kun Italialaisia, sillä yli ne
yritti juosta. Laitteisiin ei tarvinnut jonottaa, vaikka jonotus kapasiteettia
on useille sadoille per laite tai elämys. Onnea heille jotka haaveilevat
sesonkina saapumista ko. kohteeseen. Voisinpa veikata että eräät laitteet
ottavat tunninkin ennen kuin pääsee itse hauskanpitoon.
Tukkijoessa kastuu todella ja sitä helpottamaan on amerikan
poika keksinyt vallattoman ihmiskuivaimen. Valokuvakioskin kokoiseen mööpeliin
astellaan sisään heti sen jälkeen kun koneelle on tarjottu vitosen edestä
vihreää paperia. Kone puhaltaa lämmintä ilmaa ja käyttää ilmeisesti jotain
lämpölamppua turistin freesaukseen. Suosittuja näytti olevan, vaikkakin skotti
päissäni ja jotain märkää housujeni sisäpuolella kerrankin tuntiessani totesin
nauttivani saavuttamastani olotilasta auringon siirtyessä jo laskuun. Hivenen
tärisytti, mutta edessä odottava maailman suurimman Hard Rock Cafeen illallinen
lämmitti ainakin mieltä ja kurnivaa vattan pohjaa.
Rockin listalta pöytään tipahti New York pihvi 12 oz:n
kokoisena muusin kera ja se vei todellakin kielen mennessään. Sorry mutteri,
mutta muusi melkein jopa päihitti sen kotona nautitun. Jälkkärinä vielä omena
paistosta vanilja jäden kanssa ja kalorit oli jälleen kohdillaan. Hiilarin
määrä on uskomaton mitä jenkit itseensä tankkaa ja nyt oli sitten jälleen vatta
ihmeissään siitä proteiini paukusta, joka sinne istahti. Me like!
Kylläisenä ja tyytyväisenä oli hyvä siirtyä takaisin
hotelliin ja sen pool baariin. The Oasis Poolside Tiki Bar on hiljainen mesta,
jossa on hyvä syventyä musiikin soidessa miellyttävällä voimakkuudella
taustalla vaikkapa blogi-kirjoitteluun muutaman Budin avustuksella.
Pullolliseta Budia saa pulittaa 3,5 taalaa, joten sen kanssa voi elää kun
vertaa Miami Beachin överihintoihin.
Huomenna olis tarkoituksena viettää lepopäivä ja nauttia
tuosta kaakeloidusta lätäköstä sisäpihalla Floridan auringon alla. Eli stringit
jalkaan ja baby-oilit pintaan kun meitsi astelee kalman valkoisena altaan
ääreen. Nyt sov gott folks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti