Only for the old, rich and famous..

Ennakko odotukset tuosta rauhallisesta ja hivenen eläkeläisvoittoisesta paikasta oli ristiriitaiset, mutta silti toiveikkaat. Fort Lauderdale mainostaa itseään etenkin turvallisena ja seniori ja lapsiystävällisellä ilmapiirillä. Ja sitä se todellakin on!

Katukuva on siistiä lukuunottamatta muutamaa kiintiö koditonta. Rakennukset on vanhoja ja hivenen nuhjuisen näköisiä, joka jälleen sopii kuin nyrkki silmään muun Floridan tyylin. Alue on rakennettu varmasti joskus 50-luvulla ja se näkyy vahvasti. Olin ylälttynyt myös, että mielestäni melkoisen kalliilla tonttimaalla meren rannassa oli useita monikerroksisia kerrostaloja lähestulkoon purkukunnossa. Ei taida jenkeilläkään mennä rahallisesti kovaa..

Rantaelämän aloittelimme Lauderdale-By-The-Sea alueelta ja dallailimme noin puoli timmaa majoituksestamme rannan myötäistä katua päästäksemme rantaan. Meri kyllä näkyi, mutta koko rantaviiva oli ahdettu täyteen pilvenpiirtäjämaisia asuntohotelleja, jotka tietenkin oli ympäröity aidoilla, jotta turistit ei pääse häiritteen eläkeläisten rauhaa.

Lopulta löysimme viherkaistaleen merikilpikonnareiden munimis hietikolle. Lähdimme taapertamaan kohti tuntematonta ohittaen useita asuntokolosseja, kymmeniä "No Trespassing! kylttejä, sekä muutamia lapsukaisia elämänsä isoimmalla hiekkalaatikolla. Itse ranta oli erittäin siisti, ilman rantavahteja oleva pehmythiekkainen lokottelumesta. Ranta vaikutti todellakin lapsiperheen ja suvun seniorin unelmapaikalta, jossa ei myyjät häiritte eikä narkomaani pöhise. Rannan suurin jännityksen aihe onkin, onko naapurin Irmelin stefa vuotanut juuri siihen kohtaan, johon pyyhkeen ajattelin asetella.

Päädyimme lopulta Anglin´s kalastuslaiturin tiukkaan tuntumaan ja saimme aseteltua itsemme asentoon keltainen mollukka. Muutama tunti tiukkaa väkisinmakaamista auringossa ja pystyin toteamaan itselleni naaman olevan jälleen punainen ja hivenen rapsakan tuntuinen.

Angli´s laiturin välitöntä läheisyyttää suosittelen auringonpalvontaan, sillä sen ympärillä on ravintola palvelut, sekä juoman ja sen kiinteemmän puolesta että sitten muuta krääsäliikettä, josta voi käydä hakemassa vaikkapa pullon vettä ja postikortit. Lisäksi laiturin läheisyys keräsi myös jonnin verran hivenen nuorempaa silmän iloa jo totuttuun naapurin Irmeliin ja Vaikkoon verrattuna. Jollain surffilaudan ja vatsalaudan sekoituksella nuo vallattomat teinarit pelleilivät.

Biitsi-turneemme jatkui myös Fort Lauderdale Beachille, joka oli meidän majoituksestamme noin 3 mailia etelään. Älkääkä kysykö paljon se on kilsoissa, koska en todellakaan tiedä. No kuitenkin sen verran että autolla oli pakko mennä. Ranta alkoi näyttää jo hivenen enmmän oikealta rannalta, vaikkakin rantamurmelit untuvikot olivatkin pitkältä aika samaa rataa. Lapsiperheitä oli enemmän ja perinteisiä rantavakseja kopeissaan, pitämässä huolta etteivät suuruimarit saa sydäriä kesken hauskapidon. Rantana ihan ok, tosin vieressä autoja kuljettava nelikaistainen "rantabulevardi" hivenen häiritsee rengasmelullaan.

Täydellisen rannan etsintä jatkui vielä nopealla piipahtamisella Hollywood Beachilla noin 16 mailin päässä. Tuolla emme käyneet muuta kuin syömässä ja tarkastelimme rantabulevardia muutaman sada metrin matkalta.

Alueelta löytyy todella monia eri motelleja ja pieniä hotelleja. Ulkoilme näytti melko edulliselta, vaikkakaan en löytänyt netistä kuin nuo isoimmat ja kalleimmat hotelliketkjut googlettamalla. Yleisilme oli mielestäni mitä loistavin. Rannalle saavuttuani koin sen todellisen amerikkalaisen rantatunnelman. Silmien kantamattomiin jatkuva hienoinen hiekkaranta, jossa on melko tiheään rantavaksien koppeja ja niiden terasseilla pällisteleviä hengenpelastajia. Tämän kaiken lisäksi hiekan ja kuppiloiden välissä menee oikea rantabulevardi. Hollywood Broadwalk, jolla ihmiset pyräilevät, rullaluistelevat tai muuten vain käyskentelevät auringosta nauttia ja päivää paistatellen. Vieläkin valtaosa oli hivenen vanhempaa kaliiberia, mutta nyt seassa oli jo huomattavasti enemmän myös nuoria. Alue vaikutti jo hivenen siltä, että auringonlaskiessa ihan jokainen ei kilpaile siitä kuka on ensimmäisenä hotellilla. Jees mesta nopealla arviolla.

Viimeistä iltaa loppumattoman kesän osavaltiossa päätimme hivenen juhlistaa ja lähdimme kaupunkiin vesitaksilla. Taksin aikatalutus muistutti lähinnä kotimasta VR:ää ja odotellessamme tutuistuimme Flip Flop Baarin antimiin. Bissee, drinkkejä ja pikkusuolaista. Ja nyt tarkoitin nimen omaan sitä oikeaa syötävää, sillä asiakaskunta koostui hivenen isommilla veneillä ja puskureilla varustetusta iäkkäämmästä porukasta.

Lopulta tuo uiva bussimme saapui ja pannahdimme satamasta kohti keskustaa. Olimme pysäkillä 1. ja tarkoitus oli jäädä pois pysäkillä numero 11. Reissu ottikin aikaa hivenen enmmän kuin osasimme odottaa. No vaikka hienoon ruokailuun emme sitten kerinneetkään, niin saimme kuitenkin syödä silmillämme ja kuolata oikein kunnolla. Fort Lauderdalessa on muutamia hivenen parempiaosaisten kaupunginosia, jotka on rakennettu täyteen kanavia. Eli niitä semmosia vesijuttuja jossa pääsee omalla pikku paatilla sen paritalon pihasta. No nyt ei kuitenkaan puhuttu mistään pienistä kaksioista eikä edes neliöistä, sillä noita neliöjalkoja oli kanavien varsilla olevissa linnoissa enemmän kuin perus turisti pystyi käsittelemään. Kaskisaaren ökytalot tai kulosaaren linnat luonnehdittaisiin lähinnä palvelusväen taukotiloiksi. No ehkäpä hivenen liioiteltua, mutta pytingeillä oli kyllä kokoa. Ja etenkin pimeän aikaan talot olivat juhlavalaistuksessa ja tottakai kaikkiin taloihin näki myös sisälle suurista ikkunoista. Rikkaat elvistelivät sillä mitä oli ja tajusin miksi aluetta sanotaan rikkaiden suosimaksi.

Ja kun heille ei riitä unelmatalo ja se kaikkein kallein auto, niin pitäähän se pojalla vielä vene olla. Ja kuten arvata saattaa, niin ei muuten puhuta misään jollasta tai Busterista. Isoimmat purtilot olivat marasti puolikkaan viikkarin kokoisia ja niitä oli todella paljon. Luksusvenettä veneen perään ja parhaimmilla oli talon edessä niitä kaksi. On tainnut raha menettää merkityksensä Lauderdalen lätäköillä.

Puolentoista timman ja muutaman syvän huokauksen ja kateudesta johtuvan hengenahdistuksen jälkeen pääsimme perille ja suuntasimme SW 2nd streetin eli lounaisen kakkos kadulle, jolla Lonely Planetin mukaan on kourallinen kuppiloita. Ja se piti paikkansa tosin vaan tuplana. Ja kuten kuvitella saattaa niin kauniita ja rikkaita ihmisiä oli kaikkialla ja positiivisena yllätyksenä he kaikki olivat siinä kahdenkymmenen ja kolmenkypän välimaastossa. Alue jossa kuppilat sijaitsivat oli mukavan pienehkö, joten baarin vaihtaminen oli kätevää ja kaikki hengasivat samalla alueella. Kuppiloihin ei maksa sisään ja juomatkin oli melkoisen edullisia. Meikä diggas todella paljon skenestä ja voisinpa verrata sitä vielä hivenen positiivisempana kuin Miami Beachin yöelämä. Himmarsheen alue Ft. Lauderdalessa oli ehdottomasti paras biletysmesta koko reissun aikana. Toinen varteenotettava vaihtoehto olisi varmasti ollut Cocoa Beach rennolla surffariasenteella, mutta kelit oli oikeasti jäätävät siellä eikä minkkiä ja kollia ollut liikkeellä.

Korvat tinnittäen ja kevyehkön humalan saattelemana suuntasin takaisin majoitukseen hotellille. Travellodge oli luovutettava seuraavana aamuna 11 aikaan ja sitten olisikin aika lähteä kotiin.

Kaikk kiva päättyy aikanaan. Mikäli massi ja ajallinen ongelma oli ratkennut meikän osalta esimerkiksi lotto-arvonnassa olisin saattanut jäädä oloneuvokseksi Floridan auringon alle. Never ending summer!